Jenni

Jenni ''Blondi, Uppis/Uppomuna''

s. 24. tammikuuta 1993

Lahti

Mielestäni lempinimet kertoo musta jo aika paljon! Osaan olla täys blondi, mutta hulvattoman hauskalla ja kaksmielisellä tavalla. Nauran paskoille jutuille - voi ne olla myös fiksumpia juttujaki ja nauran silti. En harrasta sarkasmia, sillä tyhmät ihmiset ei tajua sitä. Mua harmittaa jos mun juttuja ei tajuta, sillä ne on aina hirvittävän tärkeitä ja järkeviä. Niitä on harkittu pitkään ja tarkoin.

olen yleisesti ottaen vakavasti otettava persoona

Vakavempia asioita:  Olen oikeasti ihan fiksu blondiksi sillä valmistuin lukiosta 2012 ja lähdin sen jälkeen vuodeksi Britteihin, Maidstoneen, au pairiksi (olen itseasiassa menossa takaisin maaliskuun lopussa TOP'iin Lontooseen). Toi vuosi on varmaankin ollut pisin aika jolloin en ratsastanut. Kävin Suomessa jouluna ja keväällä pikku visiitillä jolloin pääsin onneksi käymään hepan selässä. Sen jälkeen aloinkin ratsastamaan useammin ja asetin itselleni jopa 'tavoitteita' ja unelmoin kisaamisesta. Takaraivossa oli myös ajatus, että tulevaisuudessa hankkisin vuokrahevosen tai ylläpitohevosen.

Hevostelua: Aloitin ratsastuksen kunnolla n. 7-8 vuotiaana ja olen ratsastanut vakituisesti vain kahdella tallilla: Korpikylän ratsastuskeskuksessa ja Palomaan Ponitallilla. Olin aluksi perustuntiratsastaja joka kävi tallilla kerran viikossa Korpikylässä. Joskus jos vanhemmat antoi luvan pääsin käymään kaksi kertaa viikossa tunnilla ja se oli ihan mahtavaa! Mulla oli jopa kaksi hoitohevosta: lipizzan hevonen nimeltä Regina 'Reksu' ja hannoverilainen Moonlight Shadow 'Mooni'. Pienempänä kävin mummon lähellä sijaitsevalla tallilla hoitelemassa ravihevosia ja ajelemassa shettiksellä silloin tällöin. Se tuntui hirveen 'isolta' sillä eihän ratsastuskoulussa saanut itsenäisesti tehdä mitään hevosten kanssa. Lukion loputtua bongasin netistä ilmoituksen, että Palomaan Ponitallille haettiin satunnaista liikuttajaa hevosille. Pistin viestiä ja suunnistettiin kaverin kanssa täysin random reittiä tallille näyttämään, että mimmoset taidot oli. En todellakaan olisi tässä pisteessä jollen olisi päässyt liikuttamaan niin erilaisia ja ei tuntihevosmaisia -hevosia.

Ensimmäinen varsinainen liikutettava oli ihana, nyt jo edesmennyt, latvialainen puoliveriruuna nimeltään Ramzess 'Ramses, Ramsu', jolla oli taipumasta pomppia ratsastaessa pystyyn. Kiinnyin siihen aikalailla sillä ensimmäistä kertaa tuntui, että mulla oli oikeasti vastuuta jostain ja näki omaa kehitystä. Molemmat käytiin tunneilla ja ratsastelin siinä sivussa myös suomenhevostammaa Taikaa joka oli ihan erilainen mihin olin tottunut. Muistaakseni sillä oli ravitaustaa ja se oppi vasta Palomaalla laukannostot. Jossain välissä liikutin myös Peninan vanhaa hevosta Topia, joka oli mulle liian haastava ja ravailinkin pelkästään sen kanssa tai menin maastossa. Jälkimmäiset kaverit vaihtoi paikkaa ja Ramses oli myyty puoliksi toiselle tallikaverille. Näinollen myös Ramseksen ratsastus jäi vähän sivuun ja se olikin sitä aikaa jolloin lähdin Britteihin. Näin jälkeenpäin voin todeta, että tunneilla käyminen isoissa ryhmissä vei mua hirveän hitaasti eteenpäin. Vasta erilaisten hevosten kanssa ratsastaminen ja yksittäin meneminen ja asioiden hiffaaminen alkoi tuoda enemmän niitä ''Ahaa!'' -hetkiä.

Suomeen palatessa aloin liikuttelemaan Peninan latvialaisruunaa Akrobatista 'Akroa'. Todella osaava, mutta haastava hevonen. Mulla meni jonkun aikaa, että sain Akron kulkemaan nätisti pidempiä pätkiä, mutta niitäkin alkoi tulla. Samoihin aikoihin aloin myös vuokraamaan kaverin hevosta 'Nappia' joka oli myös erittäin osaava ja herkkä kaveri. Molemmat oli täysin erilaisia kavereita, mutta opin näiltä kahdelta todella paljon ja sain omaan ratsastukseen tiettyä jämäkkyyttä. Uskalsin alkaa pyytämään hevoselta enemmän. Vespa oli myös kuvioissa, mutta se kävi tunneilla niin useasti ja sitä liikutti toinen henkilö joten en itse hirveästi sillä ratsastellut. Muistan ensimmäisen kerran kun ratsastin sillä ja se meni päin persettä. Se oli ihan erilainen kuin joku puoliverinen joka kulki eteenpäin omalla moottorilla! Mitä pidemmälle kevättä mentiin niin sitä enemmän aloin liikuttamaan Vespaa ja käymään sillä tunneilla ja valmennuksissa. Kun tuntitoiminta Palomaalla loppui, laitoin samantien viestiä Peninalle kysyen Vespan vuokrausmahdollisuudesta. Ekaa kertaa tuntui siltä, että nyt on kyseessä sellainen hevonen josta ei halua luopua. Nyt se on mulla sitten täysvuokrausessa, eli sillä ei muut mene ja se on käytännössä katsoen 'oma hevonen'. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus varmistaa ettei se myöskään koskaan mun luota mihkään lähdekkään:-)