Oon rakastunu

Ostimpa itselleni synttärilahjaksi Glööckersin ihanat mustat bling bling ratsastushousut. Oon aivan rakastunu näihin! Aivan ihanan tuntuset jalassa ja hienot ku mitkä. Seuraava steppi olisi saada korjatuksi saappaiden vetoketjut ja hankkia uusi kypärä. Kyllä mä jossain vaiheessa... Vespakin sai muun muassa uuden satulahuovan ja riimun. Niistä lisää kunhan saan mentyä tallille valosan aikaan! Tälläinen pikapostaus tällä kertaa.

ps. Oltiin tänään maastossa ja Vespa upposi polvia myöten kinoksiin. On talvessa hyviäkin puolia!

Mamman mussu

Jesse & Vespa 

Tässä vielä lisää kuvia viikonlopulta. Kyllä toi herra vaan osaa tuon poseeraamisen jalon taidon - porkkanapussilla saattoi myös olla osaa asiaan... Huonoa rakennekuvaa katsoessa päädyin siihen tulokseen, että nyt on alettava toden teolla hankkimaan lihaksia takapäähän ja muutenkin tavoitteena on nostaa herran kuntoa. Sunnuntaina Jesse läpiratsasti Vespan (minä ja Anni oltiin käyty selässä jo) ja herra sai oikein kunnon hikireenin! Nyt tiedän ainakin, että pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota oikeinpäin liikkumiseen ja siihen, että takajalat polkee kunnolla. Pitää myös alkaa vaihe vaiheelta koota Vespaa enemmän.

Tarkoituksena olisi mennä ensi viikolla toisen ratsukon kanssa reenaamaan maneesiin. Ihan mahtavaa päästä reenaamaan kunnolla ilman, että tulee tilanpuute vastaan. Hevonen selviytyy hyvin meidän kentällä, mutta ratsastaja taas tarvitsee hiukan aikaa ajatella ennen seuraavaa juttua! Ajattelin, että pitää myös käydä jo koulurataa läpi. Maaliskuun alussa Voistion tallilla järjestetään koulukisat joihin ollaan Vespan kanssa menossa. Toivotaan, että kolmas kerta menisi paremmin kuin kahdet edelliset... Lupaan laittaa vähintääm videomatskuu maneesilta jollei luottokuvaajani Anni pääse kuvaamaan paikan päälle!

Kuvapläsäys

Vespa pääsi lauantaina jälleen kerran loistamaan salamavalojen räiskeeseen. Hyvin hoiti homman kotiin vaikka tapansa mukaisesti alku oli pientä sählinkiä. Narun päässä olevaa ei saanut päästä kahta askelta kauemmas mikä vaikeutti hieman yksittäisten kuvien ottoa Vespasta... Saatiin kuitenkin Annin kanssa räpsittyä monta hyvää otosta ja tässä osa niistä. Seuraavassa postauksessa vähän lisää kuvasaldoa!

Viikonlopun reenit

kuvia instasta joulukuulta

Räntää, pakkasta, lunta - siitähän se viikonloppu koostui. Onneksi kenttä oli kuitenkin tosi hyvässä kunnossa ja päästiin Vespan kanssa vääntämään koulua ihan kunnolla. Ollaan nyt maastoiltu aikalailla sillä loman takia olen päässyt tallille jo ennen päiväheiniä. Ennen noita liukkaimpia kelejä laukkailtiin kunnon pätkiä maastossa, sillä herra on tuntunut saavan kunnon energiapiikin jostain. En tosin valita ollenkaan! Perjantaina käytiin parin kaverin kanssa maastossa ja tilsojen takia tielle päästyämme Vespa oli kuin Bambi jäällä. Kirjaimellisesti. Asiaa ei auttanut jännittynyt ratsastaja, joka kirosi ääneen ja huuteli perkelettä. Vaikka mentiinkin pelkkä käyntilenkki niin tallille päästyä huomasin, että herra oli hikoillut ihan huolella eli ihan onnistunut reissu!

Mutta nyt itse viikonloppuun joka sai pitkästä aikaa hymyn huulille. Aiemmin hevonen, joka ei pahemmin liikkunut eteenpäin ilman raippaa on alkanut ihan oikeasti kulkea omalla moottorilla! En voisi olla ilosempi. Olin asennoitunut lauantain reeniin kannuksien ja raipan kanssa mielellä ''Tänään tehdään kunnolla töitä ja herra liikkuu eteenpäin!''. No jouduin jo heti alkuverkkojen jälkeen heittämään raipan pois ja ottamaan kannukset pois jalasta herran reippauden vuoksi. Aloteltiin melko pitkillä ohjilla ja taivutteltiin molempiin suuntiin ja tehden paljon ympyröitä ja voltteja. Jatkettiin ravityöskentelyllä samoja asioita ja tehtiin parit väistöt. Vespa tuntui niin kivalle lopuksi, että jätin suosiolla laukat työstämättä. Tänään työstettiinkin sitten enemmän laukkaa ja voi että kun sitä vauhtia riitti! Herra ei meinannut alkuun kuunnella ollenkaan, mutta parin laukkakierroksen jälkeen olikin toinen ääni kellossa. Loppuun saatiin onneksi kivat pätkät molempiin suuntiin ja herra tuntui ihanan kevyeltä edestä.

Tarkoitus olisi nyt alkaa oikeasti työstämään matalaa muotoa ja noita siirtymisiä ettei se pää nousisi aina sinne taivaisiin. Koitetaan myös päästä maneesiin reenaamaan ja käymään enemmän eri ihmisten valkuissa rahatilanteen salliessa. Olisi kiva kuulla mitä eri valmentajat sanoo samoista ongelmista. Ollaan nyt tuotu viime valkusta Peninan innoittamana väistöjä reeneihin ja olen itse koittanut kiinnittää huomiota omaan istuntaan. Vatsalihasten kipeydestä päätellen tuntuu siltä, että oikeeseen suuntaan mennään! Tuntuu muutenkin, että saan Vespan kulkemaan pidempiä pätkiä oikeinpäin ja se kuuntelee paljon paremmin pohjettakin. Eli jotain edistystä havaittavissa! Jee:-)